HISTORIASI MERKITTÄVIN KORONATESTI

(ja koronasi merkittävin historiantesti)

Nenästä ja suusta ja muista ruumiin aukoista otettavat näytteet ovat pieniä testejä verrattuna siihen, millaisessa testissä sydämesi on: Kuinka kehosi, tunteidesi ja mielesi kautta tässä ajassa ilmaiset ja toteutat todellista ihmisyyttäsi, sieluasi. Tässä artikkelissa kertomani asiat lähtevät omasta kokemuksestani ja oivalluksistani, mutta heijastavat myös sivuillani esillä olevaa sydäntietoisuus-filosofiaa, johon voit tutustua mm. Jeshuan kautta.

Tämä teatteri ympärillämme on olemassa vain ja ainoastaan sitä varten, että heräisimme oivaltamaan sen olevan teatteria.

Sielu on aineeton ja ikuinen. Sielu ei tuo tähän elämään mitään aineellista, eikä ota täältä mitään aineellista mukanaan lähtiessään. Se ei voi, sillä ainetta ei ole olemassa tämän elämänkokemuksen ulkopuolella. Aine ja 3D-universuminen ilmiöt ovat olemassa vain syntymän ja kuoleman välistä matkaa lineaarisessa ajassa taivaltavan ihmisen aistimaailmassa.

Aineellisen kehonsa ihminen jättää vasta päättäessään tämän matkansa. Mutta 3D-maailman ja aineen vankilasta on mahdollista vapautua vielä fyysisessä kehossa eläessäänkin. Vankilasta vapautuminen ei tarkoita vankilan jättämistä taakseen (sehän tässä tapauksessa on mahdollista vain fyysisen kuoleman kautta), vaan sen ymmärtämistä, että ei ole mitään vankilaa: Olet täällä vapaehtoisesti, omasta tahdostasi. Et ole vanki, etkä myöskään uhri. Et ole myöskään vangitsija etkä väärintekijä. Nämä kaikki ovat vain rooleja, joita tämän 3D-teatterin aikana voi näytellä.

Eri henkiset järjestelmät ja uskonnot kuvaavat tätä teatterista vapautumisen vihkiytymismatkaa eri termein ja käsittein. Tässä artikkelissa kuvaan asiaa jälleen omalla tavallani, sopeuttaen kuvaustani tällä hetkellä 3D-maailmassa vallitsevaan tilanteeseen.

Sanotaanpa vaikka, että vapautuminen vaatii kolmen vaiheen läpikäymistä:

1 Vapautuminen 3D-maailman auktoriteeteista

2 Vapautuminen hyvän ja pahan välisen taistelun illuusiosta

-> Vapautuminen tuomitsemisesta

3 Vapautuminen fyysisen maailman kahleista

Kohdan 2 haluan määritellä kahtena askeleena. Jotta voisit vapautua tuomitsemisesta, sinun täytyy ensin sisäisesti oivaltaa, että ei ole olemassa vastapuolia. Taistelu ja tuomitseminen vaativat aina vastapuolet, jotka ovat keskenään ristiriidassa. Jos ei ole vastapuolia, ei voi olla myöskään taistelua. Jos ei ole taistelua, ei ole voittajia eikä häviäjiä, eikä siten myöskään ketään tuomittavaa. Näiden asioiden oivaltaminen on oma asiansa, niiden toteuttaminen käytännössä on tietenkin haasteellisempaa... sitä ei kukaan kiellä.

Yksi haaste voi olla sisältäsi kumpuava vastaväite: "Eikö muka ole tuomittava niitä, jotka tekevät... jotka sanovat... jotka sitä ja tätä". En sano siihen tässä kohtaa enempää vaan haastan sinut tutkimaan sitä vastaväitettä itsessäsi, ehkä artikkelini evästämänä tai sitten ei.

Periaatteessa toki nämä kaikki kolme asiaa ovat vain yhden ja saman asian ilmenemismuotoja tietyllä tavalla jaoteltuna. Pelkästään se, että tiedostat syvällisesti olevasi ikuinen ja aineeton tietoisuus, voi kerralla vapauttaa sinut. Useimmilla tie vankilasta kulkee käytännössä varmaan kuitenkin usean oven läpi. Reittejä on yhtä monta kuin... meinasin sanoa pakenijoita, mutta parempi on puhua vapautujista. Toki matkaa aloittaessasi voit kokea olevasi pakenija, mutta pakenijan asenteella et pääse ensimmäistä ovea pidemmälle. Vihollisen (tai vankilan) pakeneminen on taistelemista, siinä missä vihollista (tai vankilaa) vastaan hyökkääminenkin.

Tämä teatteri ympärillämme on olemassa vain ja ainoastaan sitä varten, että heräisimme oivaltamaan sen olevan teatteria. Näin on ollut sen teatterin ensimmäisen näytöksen ensimmäisestä kohtauksen ensimmäisestä repliikistä asti. Teatteria voidaan kutsua 3D-maailmaksi, dualistiseksi harhaksi, mayaksi... rakkaalla lapsella on monta nimeä. "Rakas lapsi" ei ole pahempi nimi sekään, sillä tämä teatterihan on oma luomuksemme, olemme sen synnyttäneet. Olkoonkin, että olemme vaeltaneet kauaksi siitä alkuperäisestä tietoisuudesta, josta käsin tämä synnyttäminen pantiin alulle. Synnytyksen loppu ei kuitenkaan ole vielä näkyvissä, sillä synnytämme näkemäämme teatteria edelleen... ja jatkamme sitä vielä vankilasta vapautumisen jälkeenkin, mutta silloin tietoisesti, sielustamme käsin.

Tässä ajassa teatterissa on käynnissä tietynlainen loppuhuipennus. Ainakin se on, hmm... sanotaanko neljännen näytöksen loppuhuipennus (ei enempää nyt siitä, miksi juuri neljännen). Ja kuten kaikki tiedämme, on dramaturgisen vaikuttavuuden kannalta eduksi, että juuri näytöksen loppuvaiheessa dramatiikka lisääntyy ja pulssi kiihtyy!

Ai missä "tässä ajassa"? Vuonna 2021? Vuosien 2020 ja 2025 välillä? Nämä kysymykset ovat niin kovin tarpeellisia lineaarisesta ajasta ja ajattelusta käsin kysyttynä. Mutta eivät sisäisessä ajassa. "Tämä aika" on NYT. NYT on 2021, NYT on 2000-luvun alku, NYT on Vesimiehen ajan alku. Mutta ennen kaikkia NYT on se hetki kun:

Ollaan palaamassa tilaan, jossa on vain NYT.

Teatterin käsikirjoittajat (perimmältään me itse) siis haluavat, että huomaamme istuvamme katsomossa. Kun sen huomaamme, tajuamme ettemme olekaan teatterin passiivisia seuraajia (uhreja) vaan sen ohjaajia. Voimme silloin nousta tuoliltamme, ja huomata tuolin olleen vankila, jolla istuessamme olimme teatterin juonen hypnoottisen lumouksen vankeja. Tässä kohtaa tulee väkisin mieleen C.S.Lewisin ikivihreän Narnia-kirjasarjan kiehtovin ja parhaiten NYT-hetkeen sopivda teos Hopeinen tuoli. Sen symboliikka kiehtoi minua lapsena niin paljon, että aloin piirtämään siitä sarjakuvaa 14-vuotiaana (luonnostelun tein loppuun asti, mutta viimeistely jäi puolitiehen).

Teatterin käsikirjoitus on laadittu siten, että se lumoaa meidät hypnoottiseen otteeseensa - mutta vain jotta meiltä vaadittaisiin ponnistuksia lumouksesta heräämiseen. Sillä mitä enemmän joudumme tekemään töitä sen eteen, sitä enemmän joudumme kasvamaan ja venymään! Itse asiassa useimmat meistä ovat kyllä jo "edellisissä näytöksissä" heränneet, mutta nyt olemme tulleet uteliaina katsomaan seuraavaa näytöstä ja haastamaan itsemme: Pystynkö heräämään vielä suuremmasta hypnoosista kuin viimeksi?

Teatteri valehtelee meille ("Ahaa" - arvaan jonkun lukijan ajattelevan, "nyt tiedän mihin tämä on menossa" - mutta etpä ehkä arvaakaan). Teatteri valehtelee, ja se on vain totuus. En tässä viittaa teatterin näytöksen mihinkään tiettyyn kohtaukseen, vaan jokaisen näytöksen kaikkiin kohtauksiin. Ei ole mitään teatteria. Siksi koko teatteri on valhetta. Tässä jo pieni katsaus 3. askeleen suuntaan: There is no spoon - kuulostaako tutulta?

Kuvitusta C.S.Lewisin kirjasta "Hopeinen tuoli"

1. askel: Vapautuminen 3D-maailman auktoriteeteista

Keitä tai mitä ovat nämä "3D-maailman auktoriteetit". Ne ovat kaikki auktoriteetit, joita sinulla maailmassasi on. On aivan sama onko suuri auktoriteettisi isäsi tai äitisi, pomosi, ihailemasi poliitikko tai rock-tähti, tiede, uskonto, media, valemedia, avaruusolento, tik-tok, Yodan opetukset... keksi itse lisää, vaihtoehtoja kyllä riittää. 3D-maailma on illuusio, siksi kaikki siinä esiintyvät auktoriteetit ovat illuusioita. Sielutasolta katsottuna kukaan ihminen ei ole tullut elämääsi ollaksesi sinulle auktoriteetti. Moni on voinut sen sijaan tulla ollaksesi sinulle suunnannäyttäjä oman auktoriteettisi löytämiseen - esim. inspiroimalla sinua tai potkimalla sinut ojaan, josta sinun on ponnisteltava takaisin polullesi (Pahoittelen jatkuvaa kursivoivaa äänen painottamista!)

Ainoa todellinen auktoriteetti on kuitenkin sinun sisälläsi oleva tieto siitä, mikä on totta.

Ja miten saat siihen yhteyden? Se onnistuu, kun kehität ja kasvatat itseäsi ulos tunteiden ja järjen dualistisesta ohjauksesta ja kuljet vääjäämättä kohti sydämen ohjausta. Tietysti "sydän" on vain yksi sana muiden joukossa, mutta sitä yleisesti käytetään kuvaamaan sitä osaa meistä, joka on dualismin tuolla puolen. Ja toki sydän-käsitettäkin voidaan käyttää myös tukemaan dualistisuutta, esim. kun sen kautta kiinnitytään romanttisen rakkauden harhoihin. Älä ymmärrä minua väärin; romanttinen rakkaus on kaunista, mutta jos jäät siihen kiinni, olet langennut yhteen Anteron asettamista vivuista. Ja muuten tiedoksesi; Antero on herännyt viikkoisesta unestaan... (pieni pakollinen viittaus muinaiseen suomalaiseen viisausperinteeseen), ja se vaarantaa myös oman sisäisen Ruususesi unen jatkumisen (nationalismin välttämiseksi pakollinen viittaus ulkomaiseen viisausperinteiseen). (Molemmat pakolliset viittaukset viittaavat väkinäisesti omaan teokseeni vuosimallia 2012...)

Jos tarkoitus on kulkea kohti sydäntä (käytetään nyt sitä termiä paremman puutteessa), silloin valheen tarkoitus on tietenkin johdattaa sinut pois sydämestä. Yksinkertaista, eikö totta? Ja yksinkertaisuus jatkuu: Koska sydän on ei-dualistinen, valhe vie sinua syvemmälle dualistisuuteen - tai sinne takaisin, jos olet jo hetkeksi siitä irtautunut. Percivalkin löysi graalin maljan, mutta se lipsui hänen käsistään hyvin vikkelästi, kun teatterin juonenkäänteet taas veivät mennessään...(pakolliset viittaukset jatkuvat).

Sillä mitä nyt tapahtuu? Maailmassa on monenlaisia voimia, jotka vievät sinua pois sydämestäsi - teatteri on siis hyvin käsikirjoitettu. Sinua pelotellaan, sinua syytetään, sinua pilkataan, sinua arvostellaan, kiusataan, vähätellään... Mitä enemmän teatteriin on käsikirjoitettu tällaisia teemoja, sitä enemmän sinua testataan. Ja mitä testataan, on sinun luontaista valoasi, sinun sielusi säteilyä, sinun todellisen olemuksesi kruunua, sanalla sanoen koronaa. Tämä on se todellinen koronatesti. Leikkimielisesti voisit kysyä itseltäsi:

"Astunko oman koronani säteilyyn vai ulkoisten auktoriteettien koron-alle?"

"Minä tiedostan, että rakastan itseäni hyvin paljon, koska olen suonut itselleni tämän valtavan kasvamisen mahdollisuuden tässä valtavan rikkaassa maailmassa".

2. askeleen alku: Vapautuminen hyvän ja pahan välisen taistelun illuusiosta

Kaikki taistelu on dualismia. Kaikki vastustaminen, hyökkääminen, puolustautuminen ja pakeneminen on dualismia. "Kyllä minulla on oikeus puolustautua kun minua vastaan hyökätään", saatat hyvinkin ajatella. Tai "Kyllä minulla on oikeus hyökätä sen kimppuun, joka on vaaraksi itselleni tai rakkaalleni". Aivan. Sinulla on oikeus. Ei kukaan puhunut oikeuksista mitään. Sinulla on täysi oikeus olla dualistinen.

Sinä olet vapaa sielu, ja sinulla on oikeus - ja samalla tietenkin vastuu - mihin vain. Kun sinua vastaan hyökätään, olet dualistisessa tilanteessa. Kun puolustaudut hyökkääjää vastaan, olet niinikään dualistisessa tilanteessa. Ja siinä ei ole mitään väärää - se on osa teatteria. Pointti on se, että vain niin pitkään sinua vastaan hyökätään kunnes olet päässyt / päästänyt taistelusta irti. Jossain kohtaa voi eteesi tulla tilanne, jossa sinua vastaan hyökätään, mutta sinun ei tarvitsekaan enää puolustautua. Sinun tarvitsee vain olla se ikuinen ei-dualistinen sielu, joka sinä olet. Ja sitä olemustasi "puolustat" parhaiten juuri olemalla se, joka olet ja tietämällä kuka olet. Voisikohan tällainen tilanne olla käsillä juuri tässä ajassa...

Mitä lähempänä olet sydäntäsi, sitä enemmän voit luottaa järjen ja tunteen sijasta intuitioosi, sillä se on sielun kieli, aivan kuten silmät ovat sielun peili. Nuo pelottelut ja arvostelut ja muut vievät sinua joko tunnereaktioihin tai järkeilyihin. Ja jos ne niin tekevät, anna niiden viedä äläkä kiellä itseäsi itseltäsi. Mutta tiedosta, mitä silloin tapahtuu: "Minä tiedostan, että tuo ihminen saa minut vihaiseksi", "Minä tiedostan, että tuo uutinen pelottaa minua"... tai "Minä tiedostan, että rakastan sinua" ja mikä vielä tärkeämpää:

"Minä tiedostan, että rakastan itseäni hyvin paljon, koska olen suonut itselleni tämän valtavan kasvamisen mahdollisuuden tässä valtavan rikkaassa maailmassa".

Mutta mitä voi tehdä, kun koko maailman kaikki koneistot on valjastettu pelon levittämiseen? Sillä eikö juuri nyt ole sellainen tilanne? No ei todellakaan. Ei koko maailman kaikkea koneistoa voi valjastaa pelon levittämiseen - jo senkään takia, että pelko on meissä itsessämme, ei missään koneistossa. Ehkä realistisempaa olisi sanoa: "Historiallisesti ajateltuna poikkeuksellisen monet tahot maailmassa levittävät tietoa terveyttämme ja elämäämme uhkaavista vaaroista". Kysytään siis uudestaan...

Mitä voit tehdä, kun historiallisesti ajateltuna poikkeuksellisen monet tahot maailmassa levittävät tietoa terveyttämme ja elämäämme uhkaavista vaaroista? No, sinun pitäisi jo tietää vastaus. Jos tiedät, ja jos myös osaat toimia tiedostasi käsin, voit lopettaa tämän artikkelin lukemisen.

...

Jos edelleen jatkat, tiedä, että et saa tarvitsemaasi tietoa tästä kirjoituksesta. Saat tästä ja kaikista muista artikkelista ja "tahoista" vain vihjeitä ja vinkkejä, kuten kohtaamiltasi ihmisiltäkin. Tiedon ja totuuden täytyy löytää sijansa sinussa itsessäsi, sinun oman oivalluksesi kautta. Ei kukaan voi tehdä oivaltamisen ja vapautumisen työtä sinun puolestasi.

Minä kerron vain nyt siitä, miten itse olen toiminut (tiedostaen tietysti omat virheeni ja kasvamisen tarpeen), ja miten itse toimisin vastaisuudessakin jos vastaava tilanne uudestaan maailman tulisi (en usko, että tulee).

Se, että monet tahot tiedottavat uhkaavista asioista, on neutraali toteamus. Se ei kerro, kuinka suuri tai todellinen tai epätodellinen se uhka on. Se ei kerro mitään tiedottajien rehellisyydestä tai motiiveista. Nämä asiat sinun pitää selvittää itse.

Kuinka todellinen uhka on - selvitänpä itse.

Ovatko uhasta varoittajat oikeassa - selvitänpä itse.

Olenko minä vaarassa - selvitänpä itse.

Onko tällä hetkellä lukemassani artikkelissa mitään järkeä - selvitänpä itse.

Jne.

Miten se itse selvittäminen sitten tapahtuu? Se on kieltämättä erityisen haasteellista aikana, jolloin yksilön oman tiedon, vaiston, intuition tai järjen käyttämiselle annetaan yhteiskunnassa kovin vähän arvoa. "Sinun on toimittava toisten parhaaksi, eikä ajatella itseäsi tai tehdä omia päätöksiäsi", olet saattanut kuulla sanottavan. Soittaako tällainen väite mitään hälytyskelloja? Tuskin olisit lukenut tätä tekstiä näin pitkälle, jos ei aikaisempi väite "ainoa auktoriteetti on sinun sisälläsi oleva tieto siitä, mikä on totta" olisi jollain tavalla resonoinut sisälläsi. Jos se resonoi, voisiko se olla jonkinlainen viittaus siihen, että intuitiosi tunnistaa tuon resonanssin kautta jotain aitoa tuossa väittämässä? (Jos ei resonoi, lopeta nyt jo viimeistään lukeminen.)

Jos et saa yhteyttä sydämeesi, etsi se yhteys.

"Mutta maailmassa olisi täysi kaaos, jos jokainen alkaisi toimimaan omasta päästään käsin", joku huutaa täyttä kurkkua suoraan korvaasi. Tämä nyt varmasti ainakin on totta! Itse asiassa, juuri siksi maailmassa niin monet asiat ovat kierossa, koska ihmiset toimivat päästään käsin. Jos toimit sydämestäsi käsin, silloin nimenomaan et toimi päästäsi käsin.

Ja sydämestäsi käsin sinä myös selvität itse, mikä on totta. Katso sitä henkilöä, sitä instituutiota tai sitä kanavaa, joka puhuu, riippumatta siitä mihin "leiriin" hän kuuluu (leirejä on yhtä paljon kun auktoriteetteja, mutta teatterin näytösten dramaattisissa loppukohtauksissa usein halutaan luoda illuusio vain kahdesta leiristä - onneksi ei sentään pakoteta ketään kuulumaan kumpaankaan... eihän?). Tunnustele sydämessäsi, onko puhuja sydämessään ja onko puhuttu asia sydämen asiaa - siis ei-dualistista asiaa, taistelusta vapauttavaa asiaa, rakkautta lisäävää asiaa. Ja jos et saa yhteyttä sydämeesi, vaikkapa siksi, että niin monet äänet ympärilläsi huutavat omaa totuuttaan sen päälle, etsi se yhteys.

Etsi se yhteys rakkaasta ystävästä, etsi se eläimestä, luonnosta, musiikista, hyvästä ruuasta... mistä vain. Mistä sen löydätkin, se on sinussa.

Etsi se hakemalla tietoa muista lähteistä, etsi se tutustumalla puhujaan paremmin. Etsi se millä keinolla hyvänsä - kunhan et rakenna omaa totuttasi vain sen pohjalle mitä ulkoisen maailman ulkoiset auktoriteetit sinulle sanelevat. Se ei saa koskaan ohittaa sinun ihmisoikeuttasi päättää itse, valita itse. Ja kun - todellakin KUN - sinä löydät sydämesi äänen, se olkoon sinun auktoriteettisi. Ja todellakaan tämän sanominen ei millään tavalla määrittele mitään toimintaa tai valintaa. Eikä se todellakaan anna sinulle oikeutta tuomita toisen valintaa sydämettömäksi - mutta senhän sinä tiedätkin.

Ja jos valintasi on sydämen valinta, silloin se ei uhkaa eikä vaaranna ketään. Jos se niin tekee, se ei ole sydämen valinta. Mutta väärienkin valintojen tekeminen on osa teatteria, eikä niistä joudu "helvettiin". Oikea-väärä on, kuten jo tiedätkin, dualismia sekin.

2. askeleen jatko: Vapautuminen tuomitsemisesta

Entäpä jos löydät itsesi sanomasta itsellesi: "Sydämeni käskee minua valitsemaan näin, mutta en voi koska silloin toinen ihminen kärsisi valintani johdosta", silloin punnitse tuokin ajatus sydämessäsi. Jos sydämessäsi tunnet, että sinun on toimittava toisen ihmisen kärsimyksen välttämiseksi, tee niin.

Sydäntietoisuudessa ei ole ristiriitoja.

Ristiriidat ovat mielessä ja tunteissa - emootioissa. Ja usein ne ovat tunteiden ja mielen välillä. Sydän ei tunnista ajatusta "minun etuni on ristiriidassa sinun etusi kanssa", sillä sydämestä käsin ei edes ole olemassa erikseen sinua ja minua! Sydämestäsi käsin et siis mitenkään voi toimia toista vastaan. Jos toinen kärsii valintasi seurauksesta, ei se aina tarkoita, että olet toiminut jostain muusta kuin sydämestäsi käsin. Toinen voi kärsiä mistä hyvänsä muusta syystä, ja jollain tavalla esittää asian niin, että se on sinun vikasi. Ja mitä hän silloin tekee: Hän tuomitsee sinut.

Toinen voi myös syyttää sinua omasta onnestaan, vaikka se johtuu jostain aivan muusta - todennäköisesti hänestä itsestään! Tuomitkoon siis itsensä jos kokee siihen tarvetta.

Palataksemme taannoin esitettyyn kysymykseen: Kun löydät yhteyden sydämeesi, ja siitä käsin toteat että uhka on todellinen ja siitä puhuva on oikeassa, hyvä. Silloin seuraa sen totuuden puhujaa, mutta älä sitä joka pelottelee sinua jollain keksityllä uhalla (sillä yksi todellinen uhka ei tee kaikista muista uhista todellisia). Jos taas sydämestäsi käsin näet, että uhka ei ole todellinen ja siitä puhuva valehtelee, kierrä se valehtelija - mutta älä sitä, joka puhuu sinulle totta todellisesta uhasta. Muista kuitenkin aina, että teatteriesityksen juoneen kirjoitetut uhat eivät uhkaa sieluasi...

Maailmassa on tällä hetkellä valtavasti ansoja, joiden tarkoitus on saattaa sinut pois sydämesi polulta. Monet niistä ansoista on iskostettu päähäsi sisäiseksi vuoropuheluksi, jossa määrittelet omia ajatuksiasi muiden sanomisilla (tyypillisesti joko toiseen tai omaan "leiriisi" kuuluvien).

Mutta on olemassa suuret mahdollisuudet siihen, että sinua on jo vuosien tai vuosikymmenten (tai vuosituhansien) ajan valmisteltu kohtaamaan nämä ansat; ne ovat sinun lopputenttisi. Kun sinulta tentissä kysytään näitä visaisia kysymyksiä, jotka saavat sinut tunnetiloihin, jotka saavat sinut järjelläsi etsimään ulospääsyä tai sisäänpääsyä tai mitä hyvänsä muuta, sinun tarvitsee vain tahtoa itsesi sydämeesi ja hakea sieltä ne ainoat oikeat vastaukset. Ja silloin voit tempaista itsesi irti omasta hopeisesta tuolistasi!

Ja ehkäpä se kaikkein pahin ansa on se, joka houkuttelee sinut tuomitsemaan. Ja varmaan juuri siksi puhun siitä viimeiseksi. Mutta kaikki muu tähän asti sanomani käsittelee juuri sitäkin asiaa.

Olen toistaiseksi vältellyt uskonnollisia sitaatteja. Mutta nyt on pakko sanoa ne "sitaatit", jotka kuulin pääni sisällä eräässä haastavassa ristiriitatilanteessa kesällä 1999 - tuosta tilanteesta alkoi oma matkani sydäntietoisuuteen:

Anne heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.

Älkää tuomitko - ettei teitä itseänne tuomittaisi.

Ja tämän enempää ei siitä tässä yhteydessä tarvitsekaan sanoa. Sillä on sangen todennäköistä, että jos vielä olet sydänyhteyttäsi etsimässä, törmäät tässä ajassa jatkuvasti tilanteisiin, joissa sinulla on houkutus tuomita. Niin toisia eli itseäsikin.

Mietipä sitä.

Ja sen jälkeen - otapa se sydämellesi.

Veli Martin, 1.4.2021

3. askel: Vapautuminen fyysisen maailman kahleista

...

Sairaus, kuolema, tietoisuus: Näkökulmia pandemiaan

Olen aiemmissa kirjoituksissani pääsääntöisesti noudattanut "mainstream" kulttuurin käytöstapoja ja pyrkinyt pitäytymään vallitsevan maailmankuvan mukaisissa perusteluissa ja vedonnut tieteellisiin auktoriteetteihin esittäessäni valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Itselleni tämä ei sinänsä ole tarpeellista. Itselleni ei ole myöskään tarpeellista etsiä tieteellisiä argumentteja sellaisten asioiden puolesta, jotka tunnistan muutenkin, ja luotan omasta maailmankuvastani ja kokemuksestani johtuen, että päädyn (kuten kaikki muutkin) aina sen tiedon ja kokemuksen äärelle, mitä kulloinkin tarvitsen.

En siis katso kuolemaa pelottavana asiana tai rangaistuksena; se on portti jonka kautta palaamme sielutietoisuuteemme.

Elämä on elämistä varten. Kuolema on kuolemista varten. Jokainen kuolee, ja jokaisen kuoleman ajoitus on suuressa kokonaiskuvassa juuri oikea. Kuolin itse joulukuussa 2007 nokkakolarissa. Niiden muutaman sekunnin aikana, jotka kuluivat lähestyvän kuoleman oivaltamisesta itse törmäykseen ehdin kaikessa rauhassa todeta, että "laskettu aika" on käsillä, ehdin käymään läpi elämäni keskeiset teemat ja toteamaan, että kaikki  meni suunnitelmien mukaan. Elämäni tarkoitus oli ennen kaikkea kohdata tietyt sielut, joiden kanssa oli sovittu että tiettyjä asioita käydään läpi. Ja näissä olin toteuttanut sen mikä oli suunniteltu. Olin monesti mennyt metsään, mutta minut oli monenlaisten elämän virtausten (usein kivuliaiden) avulla palautettu oikealle polulle. Kun olin jäänyt suunnitelmasta pahasti jälkeen, tapahtui tiivistetysti asioita jotka palauttivat aikatauluun.

Olin täydellisen onnellinen. Täydellisen tietoinen siitä, että olen palaamassa kotiin ja kaikki on hyvin. Mutta kun tyypillisen kuolemanrajakokemuksen jälkeen (kehosta irtautuminen, onnettomuuspaikan näkeminen ylhäältä käsin, valoa kohti leijuminen ja muut) minulle annettiin mahdollisuus palata takaisin kehooni, olin oitis valmis. En siksi, että elämä fyysisessä kehossa oli ollut niin ihanaa ja upeaa, että halusin takaisin. Vaan siksi, että tuosta ei-kehollisesta, ei-persoonallisesta tietoisuudesta käsin minulle oli selvää että maallisen elämän haasteet, ilot ja surut, kivut ja nautinnot, ovat merkityksettömiä sen rinnalla miten sielut voivat tukea toisiaan pääsemään ikuisella matkallaan oikeaan suuntaan: Minulle oli suuri ilo tietää, että minulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa maallisen teatterin tapahtumiin.

Keho oli mennyt muusiksi kolarissa, mutta kun tuolla kehollisen todellisuuden ulkopuolella ei olla riippuvaisia täkäläisistä lineaarisista, kausaalisista ja materiaalisista rajoitteista, pääsin takaisin kehooni silloin, kun se vielä oli ehjä ennen onnettomuutta. Ja sitten minun piti vain hoitaa asat niin, että onnettomuus ei tapahdu. Ei se ihan helppoa ollut, mutta hyvinhän siitä selvittiin.

Pian kokemuksen jälkeen päädyin kohtaamaan toisenlaisen kuolemaan liittyvän kokemuksen Egyptissä. Ja seuraavana syksynä koin eräässä terapiassa syntymäni uudestaan.

Koin tarpeelliseksi tiivistetysti kertoa tämän kokemuksen, selittääkseni suhtautumistani elämän ja kuoleman tarkoituksellisuuteen. On tilanteita, joissa sielu parhaiten auttaa toisia sieluja kuolemalla väkivaltaisen kuoleman pienenä lapsena. On tilanteita joissa suuri joukko sieluja on valmis poistumaan 3D teatterin näyttämöltä, palvellakseen suurta kokonaisuutta, tiedostaen sielutasolla, että fyysisen elämän kestolla ja kuoleman ajankohdalla ei ole mitään merkitystä. En siis katso kuolemaa pelottavana asiana tai rangaistuksena; se on portti jonka kautta palaamme sielutietoisuuteemme. Ei silloin kun itse määräämme (tai pelkäämme) vaan silloin kun on "laskettu aika", aivan kuten syntymällä.

Helmikuussa näin unen, jossa minulle annettiin ne lähtökohdat, joista käsin tulevaan pandemiaan pitää suhtautua. Mistään pandemiastahan ei tuolloin ollut vielä tietoa. Minulle näytettiin tieteellinen tutkimuslaitos, jossa yksisoluisia organismeja järjesteltiin eri tavoin yhteen. Tutkijoiden katsoessa muualle tapahtui odottamaton ketjureaktio; organismit yhdistyivät odottamattomalla tavalla ja yhdistynyt uusi organismi pääsi pakenemaan laitoksen ulkopuolelle.Tutkijat tulivat tietoiseksi vaarasta ja ryhtyivät nopeasti toimenpiteisiin organismin leviämisen estämiseksi.

He kehittivät keinon, jolla se saadaan otettua kiinni ja tuhottua. Mutta tuhottuaan sen he huomasivat että organismin "henki" nousi tuhotusta biologisesta olemuksesta, alkoi monistumaan ja vuorostaan pakeni laitoksen ulkopuolle.. muodostaen valtaisan armeijan.Tämä pelon henkien armeija levittäytyi ympäri maailman ja aiheutti globaalin paniikin. Ihmiset säntäilivät edestakaisin tietämättä mitä tehdä. Katselin tilannetta kummissani, miettien miten pitäisi suhtautua. Silloin taivaalla aukeni vesica pisciksen muotoinen violetti portaali, jossa seisoi Jeesus, kukapa muukaan. Ja hän puhui kaikille, jotka peloltaan ehtivät kuuntelemaan: "Ettekö tiedä, että nyt kuten aina jokainen saa vain sen kokemuksen mitä tarvitsee. Kukaan sellainen, jonka omatunto on puhdas, ei ikinä ole vaarassa". Nämä sanat olivat minulle vain muistutus siitä, miten tiesin asioiden muutenkin olevan. Rauhoituin ja heräsin unesta (tässä kohtaa ehkä hyvä todeta, että en ole uskonnollinen enkä kuuluu kirkkoon, mutta Jeesus on aika paljon parempi auktoriteetti kun Billy tai Teddy tai muut maalliset ystävämme).

Unet ovat unia. Monien mielestä ne ovat merkityksettömiä. Itseäni uneni opettavat ja opetan muita ymmärtämään uniaan, esim. kansalaisopiston kursseilla. Uneni ovat lukuisia kertoja ohjanneet minut oikealle polulle ja mahdollistaneet sen, että sielusuunnitelmani on toteutunut, päivätajuntani ja sitä stimuloivien keinotekoisen maailman keinotekoisten ärsykkeiden stimuloidessani persoonaani iskemään päätänsä seinään. Unet ovat etukäteen varoittaneet vaaroista tai ennakoineet tulevia suuria mahdollisuuksia.

Ja nyt kun katselen tätä maailman tilannetta, huomaan että kuolema ja tuho menevät sinne missä sitä tarvitaan. Se ei johdu niistä syistä mitä meille esitetään, mutta silti se on siellä missä sitä tarvitaan. Se kohdistuu erityisesti kapitalistisen maailman suuriin keskuksiin ja saastuneille alueille, sillä on tarkoitus. Näillä alueilla tapahtuu tasapainottamista. En ole huolissani kuolemasta, mutta olen huolissani elämästä. Tämä pelon armeija haluaa viedä meidät maailmaan, jossa kaikkien sielujen elämänlaatu heikkenee. Voi olla, että senkin on tarkoitus tapahtua, jotta kokonaisuus menisi oikeaan suuntaan. Mutta toisaalta tunnistan, että itselläni ja itseni kanssa samoin ajattelevilla ja tuntevilla on rooli tässä tilanteessa; ja se on välittää ihmisille viesti, että pelkoon ei ole syytä vaan rakkauteen.

Meidän ei pidä taistella pelon armeijaa ja sen maallisia komentajia vastaan vaan puolustaa totuutta joka on pelon tuolla puolen, ja tehdä se rakkaudesta käsin, ei vastustamisesta käsin.

Olen seurannut touhuja julkisen kulissin takana jo 20 vuotta, niistä erinäisistä lähteistä, joita löytyy. Olen muodostanut kokonaiskuvan tilanteesta. Meillä on pieni eliitti, joka pyrkii kohti yhtenäistä teknokraattista maailmanhallitusta, jossa samainen eliitti voi yhä helpommin eliminoida vastustuksen ja taata asemansa. Oikeastaan tämä maailmanhallitus on jo olemassa, mutta meillä on vielä toistaiseksi mahdollisuus; ja meillä nimenomaan on JUURI NYT se suurin mahdollisuus tuoda tämä maailmanhallitus julkisuuden valokeilaan ja sitä myötä ajaa se alas.

En ole huolissani kuolemasta, mutta olen huolissani elämästä. Tämä pelon armeija haluaa viedä meidät maailmaan, jossa kaikkien sielujen elämänlaatu heikkenee.

Olen tietoinen siitä, että tämän eliitin takana on, hmm... "eksoottinen" tukijoukko, jonka motivaatiot tämän touhun tukemiseen ovat lähtöisin heidän kulttuuristaan. Olen tavannut tämän joukon edustajia, ja tunnistan heidän energiansa, joka keskittyy älyyn eikä ole kykenevä rakkauteen. Mutta koska he eivät kykene rakastamaan, he eivät kykene myöskään pelkäämään eivätkä tuntemaan empatiaa niitä kohtaan, jotka pelkäävät ja kärsivät. Siksi he eivät suinkaan ole pahoja vaan "tekevät mitä tekevät koska ovat mitä ovat". Heidän seuraajikseen päätyvät tuntevat ja rakastavat ihmiset sen sijaan ovat uhreja. He tekevät asioita, jotka näyttävät "pahoilta", mutta ovat kuitenkin lähtöisin heidän uhritaustastastaan. Ja tietenkin "tuolla ulkona" on myös muita tukijoukkoja, sellaisia jotka ovat "meidän muiden" taustavoimana. Muistetaanpa se! Juu, olen tavannut myös heitä :) Olen siis ihan oikea huuhaa-olento. En onneksi yhtä huuhaa kuin monet.. hmm - yhteiskunnalliset auktoriteetit.

Meillä on maailma, jossa kuolee vuosittain kymmeniä ellei satoja miljoonia ihmisiä siksi, että tämä eliitti on luonut vuosisatojen ja tuhansien aikana maailmanjärjestyksen, jossa valta keskittyy muutamille ja yksittäisten ihmisten elämällä ei ole merkitystä, eläimistä ja muista luomakunnan osista puhumattakaan. Tähän kytkeytyy mm. länsimaissa markkinoitu yleisesti hyväksytetty arvomaailma, joka kannustaa luonnosta vieraantumiseen, epäterveellisiin elämäntapoihin, väkivallan ihannointiin, heikkojen alistamiseen, eriarvoisuuden lisääntymiseen jne. jne. Me kaikki tiedämme tämän. Eliitin on pidettävä ihmiset "unessa", koska herätessään ihmisillä on voima nousta ja ajaa tyrannit alas. Unessa pitämiseen on monia keinoja, mutta ne voidaan kaikki typistää saman perusajatuksen alle: Ihmisten tulee elää pelosta käsin. Kuoleman pelko, sairastumisen pelko, toimeentulon menettämisen pelko, parisuhteen menettämisen pelko, yksinäisyyden pelko, hylätyksi tulemisen pelko... Taas lista, jonka kaikki tunnemme.

Nyt meillä kuoleman ja sairauden pelko on aktivoitu muita pelkoja tehokkaammin. Meille esitellään epidemia, johon kuolee maailmassa satoja tuhansia, ikään kuin sitä ei tapahtuisi joka vuosi; ja monin verroin enemmän kuolemaa muista "keinotekoisista", monesti tarpeettomista syistä johtuen. Sensuroidulla videollani näytin tilastot, joiden mukaan USA:ssa kuolee lähes puolitoista miljoonaa ihmistä vuosittain länsimaisesta elämäntavasta johtuviin "sairauksiin"; alkoholi, savukkeet, huumeet, ylipainoisuus, hoitovirheet, liikenne, itsemurhat - noin 20 kertaa enemmän kuin tuolloin oli väitetysti kuollut tähän uuteen epidemiaan. Nyt suurin osa virukseen kuolevista ihmisistä ovat nekin niitä, joilla on mainituista elämäntavoista johtuvat haittavaikutukset valmiiksi pohjalla. Ja kuitenkaan yhteiskuntamme eivät suuntaa satoja miljoonia euroja tai dollareita näiden elämäntapasairauksien ehkäisemiseen. Sen sijaan niitä nyt suunnataan sellaisen "lääkkeen" tutkimiseen, valmistamiseen ja levittämiseen, jonka avulla viedään ihmisen oikeus päättää omasta kehostaan ja annetaan maailman hallitukselle oikeus injektoida sisäämme lain tuella aivan mitä haluavat. Haluammeko katsoa vierestä kun tämä toteutuu?

Samaan aikaan meillä on täysin julkisesti nähtävillä todisteet siitä, että epidemian aiheuttamia kuolintilastoja vääristellään, rokotteita ja jopa viruksia on patentoitu ennen kuin epidemiaa on ollut, epidemia ja siihen liittyvät toimenpiteet on harjoiteltu etukäteen hyvissä ajoin ennen viruksen ilmaantumista... "Maailman terveysjärjestö" on liikemiesten omistuksessa ja ohjauksessa, ja sen näennäinen virallinen johtaja on ollut syytettynä rikoksista ihmiskuntaa vastaan koskien nimenomaan epidemioihin liittyvät tiedon salaamista. Kaikki tämä on julkisesti näkyvillä. Tämän artikkelin lukijaksi saattaa päätyä yksilöitä, jotka eivät ole näitä asioita vielä nähneet. Mutta heillekin sanon: Jos haluatte nähdä nämä todisteet, löydätte ne helposti. Jos ette halua, se on valintanne.

Mutta suuri osa ihmiskunnasta katsoo muualle. Katsoo heihin ohjelmoidun pelon suuntaan, upottaa riippumattomien tahojen oma-alotteisesti annetut todisteet saneltujen todisteiden suureen suohon. Ulkopuolelta katsottuna tämä kaikki näyttää tragikoomiselta näytelmältä, jota ei voisi uskoa todeksi. No mutta teatteriahan se onkin! Reality is an illusion, albeit a persistent one - kuten Einstein sanoi.

Nyt pelon henkien armeija on ruumiillistunut niissä miljoonissa ihmisissä jotka kuolemaa pelätessään tukevat eliitin ja eliitin taustajoukkojen pyrkimyksiä ottaa koko maailma totaalisesti hallintaansa, mukaanlukien ihmisten mielet ja kehot. Kun ihmiset pelkäävät kuolemaa (joka kaikilla joka tapauksessa on edessä), he ovat valmiita hyväksymään minkä hyvänsä keinon joilla kuolema vältetään, sivullisista uhreista välittämättä. Tai näin meidän oletetaan käyttäytyvän. Kuitenkin meillä kaikilla on valinta. Meidän ei tarvitse olla lampaita, jotka ajetaan laumana aitaukseen. Meidän ei tarvitse myöskään olla susia, jotka laumana hyökkäävät vihollisen kimppuun.

Me voimme olle ihmisiä, todellisia ihmisiä, joiden suurin lahja on kyky anteeksiantoon, myötätuntoon ja rakkauteen. Meillä on mahdollisuus tunnistaa oma voimamme, oman tietoisuutemme voima maailman muuttamiseen. Todellinen voimamme ei ole kehossa, eikä myöskään vaarallisen asian todellinen vaara ole sen kehossa, onpa kyseessa mikro-organismi tai mikä hyvänsä muu materiaalinen uhka. Mekaanisen maailman fysikaaliset ilmiöt mukautuvat tietoisuuteen ja henkeen, kuten kvanttimekaniikan kokeetkin ovat jo kauan osoittaneet. Vaara ja sen tuottama kipu tavoittavat meidät, jos meidän on saatava sellainen kokemus. Sen kautta meillä on mahdollisuus vapautua pelosta, mahdollisuus tajuta oma voimamme. Jos sinun on tarkoitus sairastua, sairastut. Jos sinun on tarkoitus kuolla, kuolet. Jos on tarkoitus rakastaa, rakastut. Jos on tarkoitus elää, elät. Sinä valitset, mihin suuntaan elämäsi kulkee. Me yhdessä valitsemme sen, mihin suuntaan elämä maailmassa kulkee.

Kun nyt siis joku puolustaa eliitin "virallista" totuutta henkeen ja vereen, olkoon se hänen valintansa. Jos hän toimii pelosta ja aggressiosta käsin, hänen henkensä ja verensä ottavat vastaan sen, mitä pelon armeija levittää. Jos hän toimii omasta sydämensä uskosta käsin, se on hänen oikeutensa ja velvollisuutensa. Suotakoon hänellekin se ohjaus, jota elämä ja universumi meille kaikille suo kun vain sille avaudumme. Suotakoon virallisille tahoille ohjaus, jotta heidän virallinen totuutensa mukautuu rakkauteen ja sielujen totuuteen. Suotakoon eliitille anteeksianto ja myötätunto, jotta heidän joukossaan rakastamiseen kykenevät avaavat silmänsä ja astuvat ulos valheesta. Suotakoon eliitin taustajoukoille oikeus nähdä, kuinka sen sijaan että alistuisimme heidän suunnitelmansa  koukeroihin, valitsemme itse heidän toimintojensa seuraukset.

....Sitä he todellisuudessa nimittäin meiltä odottavat.

Veli

16.5.2020 (julkaistu alunperin facebook-muistiinpanona)

Tiedätkö, mitä sinä et ole?

Tämä tilanne maailmassa.. on unenomainen. Mitä kauemmas astut siitä, mitä vähemmän osallistut siihen, sitä unenomaisemmalta se vaikuttaa. Eikä kyse ole vain siitä, että monet ihmiset vaikuttavat olevan unessa. Koko asetelma on absurdi; kun sitä katsoo ulkopuolelta, tuntuu kuin katsoisi jonkinlaista satiiria.

Kun melkein koko ihmiskunta näkee yhtä painajaista, tai sen yhden painajaisen erilaisia variaatioita, onko silloin kyse ihmiskunnan käsittelemättömästä traumasta ja pelosta?

Tämä vaikutelma korostuu, kun kävelet luonnossa - pelottelu-uutisten, naamioituneiden pelokkaiden ihmisten ja turvavälisuositusten kantamattomissa. Katselet satumaisen kauniita puhtaan valkoisen lumen peittämiä puita, niiden rungoilla kisailevia oravia, ja tajuat, että ne eivät piittaa tuon taivaallista kummallisesta teatterista ympärillään.

Ilma, jota hengität, ravitsee ja virkistää sinua siinä missä ennenkin. Pakkanen tuntuu nenänpäässä, hanki natisee kengissä kuten ennen. Ruoka maistuu samalta kuin ennen, toisen ihmisen kosketus tuntuu samalta. Tai oikeastaan nämä kaikki asiat tuntuvat entistä vahvemmilta ja aidommilta...

Uutiset kertovat päivästä toiseen asioita, jotka ovat "tuolla jossakin"... kunnes astut siihen uutisten unimaailmaan. Tai oikeastaan et siihenkään, sillä tässä arkisessa unimaailmassa ei luetella tartunnan saaneiden määriä eikä olla puhumatta niistä moninaisista asioista, jotka ihmisiä ilahduttavat ja surettavat - kuten ennenkin. Uutisissa kerrotaan maailmasta, jossa ihmiset sairastuvat ja kuolevat vain yhdestä syystä. Kaikki tietävät, että se on valhetta, mutta silti kaikki katsovat teatteria ihmeissään.

Kunnes kyllästyvät. Ja menevät metsään kävelemään.

Mistä tuo surrealistinen painajaisuni on peräisin? Mistä painajaiset yleensä tulevat? Eivätkö ne nosta tajuntaasi käsittelemättömiä traumoja ja pelkoja? Eikö niiden tarkoitus ole, että kohtaat ne traumat ja kuljet niiden läpi? Sen jälkeen painajainen ei enää palaa.

Kun melkein koko ihmiskunta näkee yhtä painajaista, tai sen yhden painajaisen erilaisia variaatioita, onko silloin kyse ihmiskunnan käsittelemättömästä traumasta ja pelosta?

Mitä ihmiskunta on puuhaillut viime aikoina, siis viimeisten satojen ja tuhansien vuosien aikana, kun se ei ole joutanut käsittelemään ongelmiaan? Onko ihmiskunta kenties traumojensa purkamisen sijaan traumatisoinut itseään vain enemmän? Ihmiskunta on esimerkiksi tuhonnut lukemattomia toisia lajeja ahneudellaan ja itsekeskeisyydellään... Jos sinä olet tietoisesti tappanut ja alistanut toisia eläviä olentoja omia itsekkäitä tarkoitusperiäsi ajaessasi, hämmästyisitkö jos nämä teot jossain vaiheessa tulisivat painajaisiisi?

Jossain kohtaa saatat lipsua niin kauas omalta sielupolultasi, oman sydämesi totuuden polulta, että sinun on aivan pakko katsoa itseäsi peiliin ja tehdä parannus. Jos et sitä tee, silloin kehosi tulee sairaaksi, mielesi tulee sairaaksi, yösi täyttyvät painajaisista.

Ja eikö juuri näin ole ihmiskunnalle käynyt? Ja olisiko lainkaan hullua ajatella, että ihminen on tuolla tavalla lipsunut totuuden polulta?

Ja kuitenkin, kaiken sairauden ja hulluuden ja painajaisen keskellä totuus, rauha ja rakkaus ovat aina läsnä. Sinun tarvitsee vain tehdä valinta seurata sielusi ääntä, ja antaa niiden johdattaa sinut kaiken absurdin painajaisen tuolle puolen. Sinun on kuljettava pelkojesi ja sairaalloisten oireidesi lävitse - kiinnittäen luottamuksesi sydämeesi ja kaikkeen siihen rakkauteen, jota universumi on tulvillaan.

Jos koskaan on ollut oikea aika löytää oma itsesi ja OLLA oma itsesi, nyt on se aika. Ja eikö kaiken arvokkaan ja rakastettavan löytäminen ja näkeminen ole helpointa silloin, kun maailma ympärilläsi on irvokkaimmillaan? Niin juuri, painajainen auttaa sinut näkemään sen, *mitä sinä et ole*. Ja kun näet, mitä et ole, sinun on paljon helpompi olla se rakkaus ja valo, jota olet.

Vaikka ihmiskunta ei näin tekisikään, sinä voit sen osana silti sen tehdä. Sinä voit vaikuttaa omaan uneesi, vaikka koko muu ihmiskunta näkisi yhtä ja samaa unta. Sinä voit kohdat omat pelkosi, omat demonisi ja kävellä niitä päin - aina omaa sisäistä totuuttasi seuraten. Ja jos sen hukkaat, silloin voit rukoilla apua sen löytämiseksi. Ja saat avun; ja sitten voit taas jatkaa tielläsi, suoraselkäisen ja selkeänä. Ja kirkkauttasi samalla ympärillesi levittäen.

Ratkaiseeko se ihmiskunnan ongelmat?

Niinhän se juuri tekee. Kun pelastat yhden ihmisen, pelastat koko maailman.