Elämänpuu | Sielunpuu

ELÄMÄNPUU

Kaiken koetun ja havaitun maailman taustalla on johdonmukainen rakenne, joka heijastaa yksinkertaisimmillaan luomisen askeleita. Elämänpuun vaikeatajuisuus piilee juuri sen yksinkertaisuudessa. Olemme tottuneet pilkkomaan havaitsemaamme maailmaa valtavan monimutkaisiin komponentteihin, näkemättä metsää puilta. Olemme myös hukanneet kyvyn jäsentää maailmaa symbolisten arkkityyppien kautta.

Kaikki erittelyt, määrittelyt ja jaottelut joita Sielunpuu-sivuilla esitellään, perustuvat Elämänpuuhun - aivan kaikki. Mikään muu ei ole mahdollista, koska ei ole mitään Elämänpuun ulkopuolella. Sinun ei tarvitse kuitenkaan uskoa tätä, jos et halua. Myös valinnan vapaus nimittäin sisältyy Elämänpuuhun.

Ei ole sinänsä merkitystä, millä nimellä Elämänpuuta kutsutaan. Sitä voidaan kutsua myös Maailmanpuuksi (World Tree), kosmiseksi järjestykseksi, Jumalan kasvoiksi... Elämänpuu kuvaa luomisen vaiheiden kautta syntyviä arkkityyppisiä peruskäsitteitä. Samalla syntyvät ne 1-, 2- ja 3-ulotteiset geometriset muodot, joihin kaikki muodot pohjautuvat.

Rakenteen takana on kaiken kattava Ykseys. Ykseyden jakautuessa kahdeksi, syntyy myös se tila tai matka joka on kahden välillä - eli Yhdestä tulee saman tien Kolme. Kolminaisuus on "laajennettu Ykseys", joka sisältää Alun, Matkan ja Lopun - tai Isän, Pojan ja Pyhän hengen (Äidin).

Vasta neljäs elementti tuo muodon. Tulen elementti heijastaa "taivaallisen" kolmionaisuuden itsensä kautta neljäksi muodon maailman elementiksi. Muut elementit tunnetaan yleensä nimillä Maa, Vesi ja Ilma. Joissakin kulttuureissa niitä kutsutaan muilla nimillä, mutta jälleen nimillä ei ole merkitystä. Neljän elementin keskipistettä voidaan kutsua "viidenneksi elementiksi", esim. nimellä Tila.

Alunperin Elämänpuussa on siis seitsemän osaa:
Kolme oksaa (taivaallinen kolminaisuus)
Runko (Tuli)
Kolme juurta (maallinen "nelinäisyys" yhdessä Tulen kanssa).

Juuri siksi tätä rakennetta on niin luontevaa kutsua puuksi. Toinen syy on se, että rakenne toistaa itseään yhä uudestaan eri mittakaavoissa fraktaalimaisesti aivan kuten puun oksat tekevät. Metsän puut ovat siis todellakin "Jumalan kuvia" - ei ihme, että muinaiset kansat ovat niitä niin kunnioittaneet.

Elämänpuun valmistuminen seitsemässä vaiheessa sopii hyvin yhteen Raamatussakin kuvatun luomistarinan kanssa; maailma luotiin seitsemässä "päivässä". Kolminaisuuden ja neljän elementin lisäksi Elämänpuusta löytyvät kaksinaisuus, Sydän, mieli ja tunteet, keho ja henki, Jin ja Jang, seitsemän arkkienkeliä, yhdeksän elementin Enneagrammi, astrologinen järjestelmä... Se on yhteinen nimittäjä kaikille todellisuuden malleille.

Ajanpuu

Holistinen ajattelu ja fraktaalipuun rakenne pätevät myös ajassa. Loppujen lopuksi kaikki aika on myös Yksi; siinä tulevaisuus, nykyisyys ja menneisyys eivät ole toisistaan erillään. Ihmisen kehollisessa kokemuksessa kuitenkin myös jokainen hetki koetaan erillisenä "lehtenä" Yhden Ajan puussa. Mitä suuremmaan oksan tyvessä tässä aikapuussa ollaan, sitä suurempia ja tärkeämpiä muutoksia tuona aikana tapahtuu.

Perustuen monista lähteistä tulevaan tietoon ja ennenkaikkea omaan kokemukseemme, huomaamme nyt olevamme suuressa ajan muutoksessa, siis hyvin merkittävän "aikaoksan" tyvessä. Tässä ajassa olemme oppimassa sitä, että samoin kuin kaikki tästä oksasta haarautuvat hetket ovat osa tuota samaa aikaoksaa, myös kaikki suuresta oksasta haarautuvat sieluperheet, parisielut, yksittäiset sielut ja kehot ovat saman oksan osia.

Muinaiset kansat ymmmärsivät kosmoksen ja ajan rakennetta syvemmin kuin nykyinen tiede. He kartoittivat ajan syklejä kosmista Elämänpuuta vasten ja pystyivät näin myös ennakoimaan ihmiskunnan tulevaisuutta. Monet profetiat kertovat ajasta, jota nyt elämme. Mayojen Long Count - kalenteri, joka päättyi joulukuuhun 2012 ei ole ainoa muinainen lähde, joka viittaa ihmiskunnan evoluution käännekohtaan tässä ajassa 2000-luvun alussa.

ELÄMÄNPUUN KATKEAMINEN ERI TASOILLA

Dualistisuus on lähtöisin Elämänpuun katkeamisesta. Yksinkertaisesti ilmaistuna tämä tarkoittaa sitä, että puun rungon katkettua Taivas (oksat) ja Maa (juuret) eivät enää ole yhteydessä toisiinsa rungon välityksellä. Monissa myyteissä asia esitetäänkin juuri Elämän- tai Maailmanpuun katkeamisena tai kaatumisena.

Koska Elämänpuun rakenne toistii kaikkialla maailmassa, niin ajassa kuin avaruudessa, eri mittakaavoissa, myös Puun katkeaminen toistuu yhä uudelleen eri tasoilla. Katkeaminen tuo mukanaan suuren kriisin, jonka aiheuttamia jälkiä korjataan pitkään katkeamisen jälkeen.

Ensimmäinen jakautuminen oli alkuperäisen Ykseyden jakautuminen maskuliiniseen ja feminiiniseen energiaan, mutta tämä ei vielä ollut katkeaminen. Nämä vastakkaiset energiat olivat (ja ovat edelleen) saumattomasti toisiinsa yhteydessä ja toisiaan peilaavia. Aivan samoin alkuperäinen eheä Elämänpuu oksineen ja juurineen oli jakamaton kokonaisuus.

Jakautumisen tapahtuu Elämänpuun keskimmäisen "omenan", sydämen, kohdalta. Sen seurauksena sydän jakautuu maskuliiniseksi ja feminiiniseksi sydämeksi ja Elämänpuussa onkin seitsemän sijasta kahdeksan elementtiä. Tuloksena syntyy myös dualistisen ihmisen erillinen kokemus (Elämänpuun alla, Kabbalassa nimeltään Malkuth). Siinä parhaillaan elät. Täydellisestä erillisyydestä käsin voimme hahmottaa ideana myös täydellisen ykseyden (Elämänpuun yllä, Kabbalassa Ain Sof).

Dualistisuus on ihmisen kokemus, mutta nyt on aiheellista täsmentää hiukan ihmisen käsitettä. Pelkistetyiimmilään ihminen tarkoittaa vain Homo Sapiens -lajia, jota me kaikki nykyihmiset edustamme. Laajemmin katsottuna ihmiseksi luetaan myös esi-historialliset hominidit. Esoteerisessa mielessä ihminen on kuitenkin vielä paljon laajempi käsite. Ihmisiä oli olemassa jo ennen Maapallon syntyä. Jotkut nimittäisivät näitä muinaisia ihmisiä avaruusolennoiksi tai "muinaisiksi astronauteiksi".

Tämän ymmärtäminen on tarpeellista, jotta voisimme ymmärtää universumin ja aurinkokuntamme rakennetta. Nykyihminen on jakanut sotien ja valloittamisen kautta maailmaa itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään, rikkaisiin ja köyhiin jne. Mutta jo paljon aikaisemmin sotaa käytiin koko aurinkokunnasta ja sitäkin aikaisemmin koko galaksista.

Aurinkokunnassa Elämänpuun oksia ja juuria edustavat planeetat. Planeetat ovat selkeästi jakautuneet kahteen ryhmään; kiinteät pienet sisäplaneetat ja suuret kaasumaiset ulkoplaneetat. Näiden välissä solaarisen Elämänpuun katkeamisen muistomerkkinä on asteroidivyöhyke. Tuolla kohtaa sijaitsi aikanaan suuri kiinteä planeetta (Elämänpuun keskikohta), joka kirjaimellisesti hajosi kappaleiksi.

Vasta aurinkokunnan suuren katastrofin seurauksena Maa-planeetta sai alkunsa ja aikaisemmin galaksissa ja aurinkokunnassa käyty taistelu siirtyi tänne.
Sydäntietoisuus lopettaa jatkuvan katkeamisen ja jakautumisen kierteen. Se tavallaan mitätöi kaikki jakautumiset tuomalla ymmärryksen, että mikään ei koskaan jakautunut; kyseessä oli vain dualistisen mielen näkökulma.

ELÄMÄNPUUN DUALISTISUUS JA KOLMINAISUUS

Ihminen on dualistinen olento. Itsea asiassa dualismi on sisäisesti katsottuna yksi keskeisimmin ihmistä määrittelevä käsite. Dualistisuus tarkoittaa yksinkertaisimmillaan asioiden ymmärtämistä ja kokemista vastakohtien kautta; sisäinen-ulkoinen, pimeys-valo, kylmä-kuuma, nainen-mies, alku-loppu jne.

Erityisesti ihmisen mieli on dualistinen. Mieli tahtoo kertoa meille, että aivan kaikki maailmassa on olemassa vastakohtien kautta, ei ole mitään muuta.

Dualistisuus tulee tietenkin Elämänpuusta - tai tarkemmin sanottuna tavastamme hahmottaa sitä. Näemme vastakkaisuuden Taivaan (3) ja Maan (4) välillä ja yhtä lailla Veden (tunne) ja Ilman (mieli) sekä Tulen (henki) ja Maan (keho) välillä. Emme pelkästään näe näitä vastakohtia vaan toteutamme niitä kaikilla elämän alueilla. Kuitenkin kaikki tämä dualistisuus koko ajan pyrkii johtamaan liittoon vastakohtien välillä.

Kolminaisuudessa tämä liitto toteutuu kristillisin termein pojassa, Kristuksessa. Neljän elementin maailmassa liitto on mainitun kahden vastaparin keskipisteessä, sydämessä - joka näin ollen on viides elementti.

Dualistisen ihmisen maailma on hyvin pitkälti seitsemän arkkityypin maailma, pohjautuen Elämänpuun rakenteeseen (joka siis pohjautuu johdonmukaiseen luomisprosessiin). Meillä on kolme sisäistä arkkityyppiä ("taivaallinen" = sisäinen) ja neljä ulkoista arkkityyppiä, joiden kautta toteutamme kolmea sisäistä. Koska jokaista kolmea sisäistä olemuspuolta (aktiivinen, passiivinen, neutraali) voi toteuttaa neljän ulkoisen elementin kautta (maa, vesi, ilma, tuli), yhdistelmiä syntyy yhteensä 12.

Tähän pohjautuu astrologinen järjestelmä, jossa on 12 horoskooppimerkkiä. Myös astrologiaa katsotaan paljolti vastakohtien kautta; erotellaan kunkin horoskooppimerkin "hyvät" ja "huonot" aspektit, tunnistetaan kunkin merkin vastamerkki ja pohditaan, miten nämä vastamerkit toimivat keskenään jne. Kuitenkin jokaisesta merkistä löytyy neutraali ominaisuus ja koko järjestelmän keskellä on täydellinen tasapaino.

KEHO JA HENKI

Tyypillisin tapa jakaa ihmisen kokemus kahdeksi vastakohdaksi on erotella toisistaan fyysinen, havaittava keho ja aineeton henki. Olemme tottuneet ajattelemaan, että meissä on erikseen henkinen ja fyysinen puolemme, mutta todellisuudessa ne eivät ole erillisiä. Ei ole erikseen henkisiä ja maallisia ihmisiä, sillä kaikki ihmiset ovat kokonaisuuksia. On varin eroja siinä, miten ihmiset hahmottavat itsensä ja toisensa. Elementeistä keho ja henki vastaavat maata ja tulta.

Koska luomisen järjestyksessä henki edeltää kehoa, on helpointa ajatella, että keho ilmaisee sisäistä henkeä ulospäin. Fyysiset tapahtumat ovat heijastusta sisäisistä, henkisistä, prosesseista. Loppujen lopuksi kuitenkaan ei ole väliä sillä kumpi on ensin; vain dualistinen syy-seuraus-ohjelmoitu mielemme vaatii tiettyä järjestystä. Tätä asiaa kuvaa klassinen kompakysymys: "Kumpi oli ensin - muna vai kana?" Koska kumpikaan ei voi olla olemassa ilman toista, kysymykseen ei löydy "mielekästä" vastausta (mieli ymmärtää vain kaksinaisuuden).

Muinaiskansat eivät erotelleet kehoa ja henkeä samalla tavoin kuin nykymaailmassa tehdään. Kaikkien fyysisten ilmiöiden takana nähtiin henget, jotka ohjasivat noita ilmiöitä. Fyysisen maailman haasteisiin ja riemuihin valmistauduttiin ottamalla yhteys henkimaailmaan. Nykyään pidämme tätä primitiivisenä ajattelutapana - ja sitä se onkin, muistaen että primitiivinen tarkoittaa alkuperäistä. Toki ennen materialismin aikakautta oli välivaihe, jossa hengen ja ruumiin välistä yhteyttä ei enää täysin ymmärrety ja seurauksena syntyi erilaisia uskontoja seremonioineen.

Uskontoja ei tarvita. Yhteyden kehon ja hengen välillä voi löytää ilmankin.

MIELI JA TUNNE - TAHTO JA RAKKAUS

Toinen vastakohtapari muodostuu mielestä (ajatus) ja tunteesta, jotka vastaavat ilman ja veden elementtejä. Mieli analysoi ja pilkkoo todellisuutta loogisiin palasiin kylmän laskelmoivalla tavalla. Tunne taas kokee elämää sisäisesti, hetkestä toiseen. Analyyttisellä ajatuksella emme voi mitätöidä tunteita, vaikka usein niin yritämme.

Mieli ja tunne, ilma ja vesi, ovat vastakohdista selkeimmin maskuliininen ja feminiininen. Niihin voidaan liittää myös käsitteet Jin ja Jang, jotka kiinalaisessa taolaisuudessa kuvaavat maailman polaarisuutta. Aivan samoin kuin henki ja keho, mieli ja tunne ovat perimmiltään yhtä ja tukevat toisiaan. Niiden välinen näennäinen ristiriita perustuu siihen, että toinen pyrkii ottamaan ylivallan toisesta.

Kalevalassa sanotaan "mieleni minun tekevi", josta nykyinen muunnos on "minun tekee mieli". Tämä fraasi ilmaisee, että mieli todellakin tekee, ajattelu ei jää vain sisäiseksi prosessiksi. Kun jotakin asiaa tekee mieli, lopulta se asia muuttuu todeksi. Tämän ajatuksella luomisen esteenä ovat kuitenkin usein kielteiset tunteet. Jos luovaan ajatukseen yhdistyvät positiiviset, miellyttävät tunteet, luomisprosessi voimistuu ja nopeutuu huimasti.

Tunteet pyrkivät virtaamaan, kuten vesi. Jos virtauksen eteen tulee este, vesi pakkautuu esteen taakse ja paine kasvaa - kunnes jossain vaiheessa se on riittävä puskemaan esteen tieltään. Mitä tiukempi ja raskaampi tuo este on, sitä suurempi paine ja sitä rajumpi purkaus kun pato lopulta murtuu. Siksi olisi parempi tunnistaa ja poistaa este ajoissa.

Rakkautta on opittu pitämään tunteista vahvimpana. Syvällisesti ajateltuna Rakkaus ei kuitenkaan ole tunne, vaan kaiken koossapitävä voima, joka tunteiden kautta tulee ihmiselle kokemukselliseksi. Siirtyminen kielteisistä tunteista myönteisiin auttaa meitä avaamaan portin Rakkaudelle, joka koko ajan on läsnä kaikkialla ympärillämme ja sisällämme.

Mieli taas rakentaa kaavoja perustuen havantoihin ja kokemuksiin ympäristöstä. Näin se tekee, olivatpa nuo havainnot elämää tukevia vai sitä hajottavia. Kielteiset tunteet tukevat pessimististen ja kyynisten ajatusrakennelmien syntymistä. Nämä kaavat iskostuvat mieleen ja alamme sitten tulkitsemaan maailmaa näiden kaavojen pohjalta silloinkin, kun olemme irtautuneet ympäristöstä jossa kaavat syntyivät.

Kun havaitaan, että mielen ohjelmointi ei enää tue omaa hyvinvointia, ohjelmointi pitää päivittää. Se vaatii tahtoa, aktiivista mieltä joka toimii paljolti yhteistyössä egon kanssa. Tahdolla voit muuttaa ohjelmointia itsenäisesti sen sijaan, että antaisit ympäristön ohjelmoida itseäsi. Tahto ja mieli ovat vastaavanlainen pariskunta kuin Rakkaus ja tunne. Mistä Tahto ja Rakkaus tulevat? Ne eivät tule mistään, vaan ovat koko ajan olemassa. Mieli ja tunne ovat niiden ilmentymiä dualistisessa maailmassa.