(ja koronasi merkittävin historiantesti)
Nenästä ja suusta ja muista ruumiin aukoista otettavat näytteet ovat pieniä testejä verrattuna siihen, millaisessa testissä sydämesi on: Kuinka kehosi, tunteidesi ja mielesi kautta tässä ajassa ilmaiset ja toteutat todellista ihmisyyttäsi, sieluasi. Tässä artikkelissa kertomani asiat lähtevät omasta kokemuksestani ja oivalluksistani, mutta heijastavat myös sivuillani esillä olevaa sydäntietoisuus-filosofiaa, johon voit tutustua mm. Jeshuan kautta.
Tämä teatteri ympärillämme on olemassa vain ja ainoastaan sitä varten, että heräisimme oivaltamaan sen olevan teatteria.
Sielu on aineeton ja ikuinen. Sielu ei tuo tähän elämään mitään aineellista, eikä ota täältä mitään aineellista mukanaan lähtiessään. Se ei voi, sillä ainetta ei ole olemassa tämän elämänkokemuksen ulkopuolella. Aine ja 3D-universuminen ilmiöt ovat olemassa vain syntymän ja kuoleman välistä matkaa lineaarisessa ajassa taivaltavan ihmisen aistimaailmassa.
Aineellisen kehonsa ihminen jättää vasta päättäessään tämän matkansa. Mutta 3D-maailman ja aineen vankilasta on mahdollista vapautua vielä fyysisessä kehossa eläessäänkin. Vankilasta vapautuminen ei tarkoita vankilan jättämistä taakseen (sehän tässä tapauksessa on mahdollista vain fyysisen kuoleman kautta), vaan sen ymmärtämistä, että ei ole mitään vankilaa: Olet täällä vapaehtoisesti, omasta tahdostasi. Et ole vanki, etkä myöskään uhri. Et ole myöskään vangitsija etkä väärintekijä. Nämä kaikki ovat vain rooleja, joita tämän 3D-teatterin aikana voi näytellä.
Eri henkiset järjestelmät ja uskonnot kuvaavat tätä teatterista vapautumisen vihkiytymismatkaa eri termein ja käsittein. Tässä artikkelissa kuvaan asiaa jälleen omalla tavallani, sopeuttaen kuvaustani tällä hetkellä 3D-maailmassa vallitsevaan tilanteeseen.
Sanotaanpa vaikka, että vapautuminen vaatii kolmen vaiheen läpikäymistä:
1 Vapautuminen 3D-maailman auktoriteeteista
2 Vapautuminen hyvän ja pahan välisen taistelun illuusiosta
-> Vapautuminen tuomitsemisesta
3 Vapautuminen fyysisen maailman kahleista
Kohdan 2 haluan määritellä kahtena askeleena. Jotta voisit vapautua tuomitsemisesta, sinun täytyy ensin sisäisesti oivaltaa, että ei ole olemassa vastapuolia. Taistelu ja tuomitseminen vaativat aina vastapuolet, jotka ovat keskenään ristiriidassa. Jos ei ole vastapuolia, ei voi olla myöskään taistelua. Jos ei ole taistelua, ei ole voittajia eikä häviäjiä, eikä siten myöskään ketään tuomittavaa. Näiden asioiden oivaltaminen on oma asiansa, niiden toteuttaminen käytännössä on tietenkin haasteellisempaa... sitä ei kukaan kiellä.
Yksi haaste voi olla sisältäsi kumpuava vastaväite: "Eikö muka ole tuomittava niitä, jotka tekevät... jotka sanovat... jotka sitä ja tätä". En sano siihen tässä kohtaa enempää vaan haastan sinut tutkimaan sitä vastaväitettä itsessäsi, ehkä artikkelini evästämänä tai sitten ei.
Periaatteessa toki nämä kaikki kolme asiaa ovat vain yhden ja saman asian ilmenemismuotoja tietyllä tavalla jaoteltuna. Pelkästään se, että tiedostat syvällisesti olevasi ikuinen ja aineeton tietoisuus, voi kerralla vapauttaa sinut. Useimmilla tie vankilasta kulkee käytännössä varmaan kuitenkin usean oven läpi. Reittejä on yhtä monta kuin... meinasin sanoa pakenijoita, mutta parempi on puhua vapautujista. Toki matkaa aloittaessasi voit kokea olevasi pakenija, mutta pakenijan asenteella et pääse ensimmäistä ovea pidemmälle. Vihollisen (tai vankilan) pakeneminen on taistelemista, siinä missä vihollista (tai vankilaa) vastaan hyökkääminenkin.
Tämä teatteri ympärillämme on olemassa vain ja ainoastaan sitä varten, että heräisimme oivaltamaan sen olevan teatteria. Näin on ollut sen teatterin ensimmäisen näytöksen ensimmäisestä kohtauksen ensimmäisestä repliikistä asti. Teatteria voidaan kutsua 3D-maailmaksi, dualistiseksi harhaksi, mayaksi... rakkaalla lapsella on monta nimeä. "Rakas lapsi" ei ole pahempi nimi sekään, sillä tämä teatterihan on oma luomuksemme, olemme sen synnyttäneet. Olkoonkin, että olemme vaeltaneet kauaksi siitä alkuperäisestä tietoisuudesta, josta käsin tämä synnyttäminen pantiin alulle. Synnytyksen loppu ei kuitenkaan ole vielä näkyvissä, sillä synnytämme näkemäämme teatteria edelleen... ja jatkamme sitä vielä vankilasta vapautumisen jälkeenkin, mutta silloin tietoisesti, sielustamme käsin.
Tässä ajassa teatterissa on käynnissä tietynlainen loppuhuipennus. Ainakin se on, hmm... sanotaanko neljännen näytöksen loppuhuipennus (ei enempää nyt siitä, miksi juuri neljännen). Ja kuten kaikki tiedämme, on dramaturgisen vaikuttavuuden kannalta eduksi, että juuri näytöksen loppuvaiheessa dramatiikka lisääntyy ja pulssi kiihtyy!
Ai missä "tässä ajassa"? Vuonna 2021? Vuosien 2020 ja 2025 välillä? Nämä kysymykset ovat niin kovin tarpeellisia lineaarisesta ajasta ja ajattelusta käsin kysyttynä. Mutta eivät sisäisessä ajassa. "Tämä aika" on NYT. NYT on 2021, NYT on 2000-luvun alku, NYT on Vesimiehen ajan alku. Mutta ennen kaikkia NYT on se hetki kun:
Ollaan palaamassa tilaan, jossa on vain NYT.
Teatterin käsikirjoittajat (perimmältään me itse) siis haluavat, että huomaamme istuvamme katsomossa. Kun sen huomaamme, tajuamme ettemme olekaan teatterin passiivisia seuraajia (uhreja) vaan sen ohjaajia. Voimme silloin nousta tuoliltamme, ja huomata tuolin olleen vankila, jolla istuessamme olimme teatterin juonen hypnoottisen lumouksen vankeja. Tässä kohtaa tulee väkisin mieleen C.S.Lewisin ikivihreän Narnia-kirjasarjan kiehtovin ja parhaiten NYT-hetkeen sopivda teos Hopeinen tuoli. Sen symboliikka kiehtoi minua lapsena niin paljon, että aloin piirtämään siitä sarjakuvaa 14-vuotiaana (luonnostelun tein loppuun asti, mutta viimeistely jäi puolitiehen).
Teatterin käsikirjoitus on laadittu siten, että se lumoaa meidät hypnoottiseen otteeseensa - mutta vain jotta meiltä vaadittaisiin ponnistuksia lumouksesta heräämiseen. Sillä mitä enemmän joudumme tekemään töitä sen eteen, sitä enemmän joudumme kasvamaan ja venymään! Itse asiassa useimmat meistä ovat kyllä jo "edellisissä näytöksissä" heränneet, mutta nyt olemme tulleet uteliaina katsomaan seuraavaa näytöstä ja haastamaan itsemme: Pystynkö heräämään vielä suuremmasta hypnoosista kuin viimeksi?
Teatteri valehtelee meille ("Ahaa" - arvaan jonkun lukijan ajattelevan, "nyt tiedän mihin tämä on menossa" - mutta etpä ehkä arvaakaan). Teatteri valehtelee, ja se on vain totuus. En tässä viittaa teatterin näytöksen mihinkään tiettyyn kohtaukseen, vaan jokaisen näytöksen kaikkiin kohtauksiin. Ei ole mitään teatteria. Siksi koko teatteri on valhetta. Tässä jo pieni katsaus 3. askeleen suuntaan: There is no spoon - kuulostaako tutulta?
Kuvitusta C.S.Lewisin kirjasta "Hopeinen tuoli"
1. askel: Vapautuminen 3D-maailman auktoriteeteista
Keitä tai mitä ovat nämä "3D-maailman auktoriteetit". Ne ovat kaikki auktoriteetit, joita sinulla maailmassasi on. On aivan sama onko suuri auktoriteettisi isäsi tai äitisi, pomosi, ihailemasi poliitikko tai rock-tähti, tiede, uskonto, media, valemedia, avaruusolento, tik-tok, Yodan opetukset... keksi itse lisää, vaihtoehtoja kyllä riittää. 3D-maailma on illuusio, siksi kaikki siinä esiintyvät auktoriteetit ovat illuusioita. Sielutasolta katsottuna kukaan ihminen ei ole tullut elämääsi ollaksesi sinulle auktoriteetti. Moni on voinut sen sijaan tulla ollaksesi sinulle suunnannäyttäjä oman auktoriteettisi löytämiseen - esim. inspiroimalla sinua tai potkimalla sinut ojaan, josta sinun on ponnisteltava takaisin polullesi (Pahoittelen jatkuvaa kursivoivaa äänen painottamista!)
Ainoa todellinen auktoriteetti on kuitenkin sinun sisälläsi oleva tieto siitä, mikä on totta.
Ja miten saat siihen yhteyden? Se onnistuu, kun kehität ja kasvatat itseäsi ulos tunteiden ja järjen dualistisesta ohjauksesta ja kuljet vääjäämättä kohti sydämen ohjausta. Tietysti "sydän" on vain yksi sana muiden joukossa, mutta sitä yleisesti käytetään kuvaamaan sitä osaa meistä, joka on dualismin tuolla puolen. Ja toki sydän-käsitettäkin voidaan käyttää myös tukemaan dualistisuutta, esim. kun sen kautta kiinnitytään romanttisen rakkauden harhoihin. Älä ymmärrä minua väärin; romanttinen rakkaus on kaunista, mutta jos jäät siihen kiinni, olet langennut yhteen Anteron asettamista vivuista. Ja muuten tiedoksesi; Antero on herännyt viikkoisesta unestaan... (pieni pakollinen viittaus muinaiseen suomalaiseen viisausperinteeseen), ja se vaarantaa myös oman sisäisen Ruususesi unen jatkumisen (nationalismin välttämiseksi pakollinen viittaus ulkomaiseen viisausperinteiseen). (Molemmat pakolliset viittaukset viittaavat väkinäisesti omaan teokseeni vuosimallia 2012...)
Jos tarkoitus on kulkea kohti sydäntä (käytetään nyt sitä termiä paremman puutteessa), silloin valheen tarkoitus on tietenkin johdattaa sinut pois sydämestä. Yksinkertaista, eikö totta? Ja yksinkertaisuus jatkuu: Koska sydän on ei-dualistinen, valhe vie sinua syvemmälle dualistisuuteen - tai sinne takaisin, jos olet jo hetkeksi siitä irtautunut. Percivalkin löysi graalin maljan, mutta se lipsui hänen käsistään hyvin vikkelästi, kun teatterin juonenkäänteet taas veivät mennessään...(pakolliset viittaukset jatkuvat).
Sillä mitä nyt tapahtuu? Maailmassa on monenlaisia voimia, jotka vievät sinua pois sydämestäsi - teatteri on siis hyvin käsikirjoitettu. Sinua pelotellaan, sinua syytetään, sinua pilkataan, sinua arvostellaan, kiusataan, vähätellään... Mitä enemmän teatteriin on käsikirjoitettu tällaisia teemoja, sitä enemmän sinua testataan. Ja mitä testataan, on sinun luontaista valoasi, sinun sielusi säteilyä, sinun todellisen olemuksesi kruunua, sanalla sanoen koronaa. Tämä on se todellinen koronatesti. Leikkimielisesti voisit kysyä itseltäsi:
"Astunko oman koronani säteilyyn vai ulkoisten auktoriteettien koron-alle?"
"Minä tiedostan, että rakastan itseäni hyvin paljon, koska olen suonut itselleni tämän valtavan kasvamisen mahdollisuuden tässä valtavan rikkaassa maailmassa".
2. askeleen alku: Vapautuminen hyvän ja pahan välisen taistelun illuusiosta
Kaikki taistelu on dualismia. Kaikki vastustaminen, hyökkääminen, puolustautuminen ja pakeneminen on dualismia. "Kyllä minulla on oikeus puolustautua kun minua vastaan hyökätään", saatat hyvinkin ajatella. Tai "Kyllä minulla on oikeus hyökätä sen kimppuun, joka on vaaraksi itselleni tai rakkaalleni". Aivan. Sinulla on oikeus. Ei kukaan puhunut oikeuksista mitään. Sinulla on täysi oikeus olla dualistinen.
Sinä olet vapaa sielu, ja sinulla on oikeus - ja samalla tietenkin vastuu - mihin vain. Kun sinua vastaan hyökätään, olet dualistisessa tilanteessa. Kun puolustaudut hyökkääjää vastaan, olet niinikään dualistisessa tilanteessa. Ja siinä ei ole mitään väärää - se on osa teatteria. Pointti on se, että vain niin pitkään sinua vastaan hyökätään kunnes olet päässyt / päästänyt taistelusta irti. Jossain kohtaa voi eteesi tulla tilanne, jossa sinua vastaan hyökätään, mutta sinun ei tarvitsekaan enää puolustautua. Sinun tarvitsee vain olla se ikuinen ei-dualistinen sielu, joka sinä olet. Ja sitä olemustasi "puolustat" parhaiten juuri olemalla se, joka olet ja tietämällä kuka olet. Voisikohan tällainen tilanne olla käsillä juuri tässä ajassa...
Mitä lähempänä olet sydäntäsi, sitä enemmän voit luottaa järjen ja tunteen sijasta intuitioosi, sillä se on sielun kieli, aivan kuten silmät ovat sielun peili. Nuo pelottelut ja arvostelut ja muut vievät sinua joko tunnereaktioihin tai järkeilyihin. Ja jos ne niin tekevät, anna niiden viedä äläkä kiellä itseäsi itseltäsi. Mutta tiedosta, mitä silloin tapahtuu: "Minä tiedostan, että tuo ihminen saa minut vihaiseksi", "Minä tiedostan, että tuo uutinen pelottaa minua"... tai "Minä tiedostan, että rakastan sinua" ja mikä vielä tärkeämpää:
"Minä tiedostan, että rakastan itseäni hyvin paljon, koska olen suonut itselleni tämän valtavan kasvamisen mahdollisuuden tässä valtavan rikkaassa maailmassa".
Mutta mitä voi tehdä, kun koko maailman kaikki koneistot on valjastettu pelon levittämiseen? Sillä eikö juuri nyt ole sellainen tilanne? No ei todellakaan. Ei koko maailman kaikkea koneistoa voi valjastaa pelon levittämiseen - jo senkään takia, että pelko on meissä itsessämme, ei missään koneistossa. Ehkä realistisempaa olisi sanoa: "Historiallisesti ajateltuna poikkeuksellisen monet tahot maailmassa levittävät tietoa terveyttämme ja elämäämme uhkaavista vaaroista". Kysytään siis uudestaan...
Mitä voit tehdä, kun historiallisesti ajateltuna poikkeuksellisen monet tahot maailmassa levittävät tietoa terveyttämme ja elämäämme uhkaavista vaaroista? No, sinun pitäisi jo tietää vastaus. Jos tiedät, ja jos myös osaat toimia tiedostasi käsin, voit lopettaa tämän artikkelin lukemisen.
...
Jos edelleen jatkat, tiedä, että et saa tarvitsemaasi tietoa tästä kirjoituksesta. Saat tästä ja kaikista muista artikkelista ja "tahoista" vain vihjeitä ja vinkkejä, kuten kohtaamiltasi ihmisiltäkin. Tiedon ja totuuden täytyy löytää sijansa sinussa itsessäsi, sinun oman oivalluksesi kautta. Ei kukaan voi tehdä oivaltamisen ja vapautumisen työtä sinun puolestasi.
Minä kerron vain nyt siitä, miten itse olen toiminut (tiedostaen tietysti omat virheeni ja kasvamisen tarpeen), ja miten itse toimisin vastaisuudessakin jos vastaava tilanne uudestaan maailman tulisi (en usko, että tulee).
Se, että monet tahot tiedottavat uhkaavista asioista, on neutraali toteamus. Se ei kerro, kuinka suuri tai todellinen tai epätodellinen se uhka on. Se ei kerro mitään tiedottajien rehellisyydestä tai motiiveista. Nämä asiat sinun pitää selvittää itse.
Kuinka todellinen uhka on - selvitänpä itse.
Ovatko uhasta varoittajat oikeassa - selvitänpä itse.
Olenko minä vaarassa - selvitänpä itse.
Onko tällä hetkellä lukemassani artikkelissa mitään järkeä - selvitänpä itse.
Jne.
Miten se itse selvittäminen sitten tapahtuu? Se on kieltämättä erityisen haasteellista aikana, jolloin yksilön oman tiedon, vaiston, intuition tai järjen käyttämiselle annetaan yhteiskunnassa kovin vähän arvoa. "Sinun on toimittava toisten parhaaksi, eikä ajatella itseäsi tai tehdä omia päätöksiäsi", olet saattanut kuulla sanottavan. Soittaako tällainen väite mitään hälytyskelloja? Tuskin olisit lukenut tätä tekstiä näin pitkälle, jos ei aikaisempi väite "ainoa auktoriteetti on sinun sisälläsi oleva tieto siitä, mikä on totta" olisi jollain tavalla resonoinut sisälläsi. Jos se resonoi, voisiko se olla jonkinlainen viittaus siihen, että intuitiosi tunnistaa tuon resonanssin kautta jotain aitoa tuossa väittämässä? (Jos ei resonoi, lopeta nyt jo viimeistään lukeminen.)
Jos et saa yhteyttä sydämeesi, etsi se yhteys.
"Mutta maailmassa olisi täysi kaaos, jos jokainen alkaisi toimimaan omasta päästään käsin", joku huutaa täyttä kurkkua suoraan korvaasi. Tämä nyt varmasti ainakin on totta! Itse asiassa, juuri siksi maailmassa niin monet asiat ovat kierossa, koska ihmiset toimivat päästään käsin. Jos toimit sydämestäsi käsin, silloin nimenomaan et toimi päästäsi käsin.
Ja sydämestäsi käsin sinä myös selvität itse, mikä on totta. Katso sitä henkilöä, sitä instituutiota tai sitä kanavaa, joka puhuu, riippumatta siitä mihin "leiriin" hän kuuluu (leirejä on yhtä paljon kun auktoriteetteja, mutta teatterin näytösten dramaattisissa loppukohtauksissa usein halutaan luoda illuusio vain kahdesta leiristä - onneksi ei sentään pakoteta ketään kuulumaan kumpaankaan... eihän?). Tunnustele sydämessäsi, onko puhuja sydämessään ja onko puhuttu asia sydämen asiaa - siis ei-dualistista asiaa, taistelusta vapauttavaa asiaa, rakkautta lisäävää asiaa. Ja jos et saa yhteyttä sydämeesi, vaikkapa siksi, että niin monet äänet ympärilläsi huutavat omaa totuuttaan sen päälle, etsi se yhteys.
Etsi se yhteys rakkaasta ystävästä, etsi se eläimestä, luonnosta, musiikista, hyvästä ruuasta... mistä vain. Mistä sen löydätkin, se on sinussa.
Etsi se hakemalla tietoa muista lähteistä, etsi se tutustumalla puhujaan paremmin. Etsi se millä keinolla hyvänsä - kunhan et rakenna omaa totuttasi vain sen pohjalle mitä ulkoisen maailman ulkoiset auktoriteetit sinulle sanelevat. Se ei saa koskaan ohittaa sinun ihmisoikeuttasi päättää itse, valita itse. Ja kun - todellakin KUN - sinä löydät sydämesi äänen, se olkoon sinun auktoriteettisi. Ja todellakaan tämän sanominen ei millään tavalla määrittele mitään toimintaa tai valintaa. Eikä se todellakaan anna sinulle oikeutta tuomita toisen valintaa sydämettömäksi - mutta senhän sinä tiedätkin.
Ja jos valintasi on sydämen valinta, silloin se ei uhkaa eikä vaaranna ketään. Jos se niin tekee, se ei ole sydämen valinta. Mutta väärienkin valintojen tekeminen on osa teatteria, eikä niistä joudu "helvettiin". Oikea-väärä on, kuten jo tiedätkin, dualismia sekin.
2. askeleen jatko: Vapautuminen tuomitsemisesta
Entäpä jos löydät itsesi sanomasta itsellesi: "Sydämeni käskee minua valitsemaan näin, mutta en voi koska silloin toinen ihminen kärsisi valintani johdosta", silloin punnitse tuokin ajatus sydämessäsi. Jos sydämessäsi tunnet, että sinun on toimittava toisen ihmisen kärsimyksen välttämiseksi, tee niin.
Sydäntietoisuudessa ei ole ristiriitoja.
Ristiriidat ovat mielessä ja tunteissa - emootioissa. Ja usein ne ovat tunteiden ja mielen välillä. Sydän ei tunnista ajatusta "minun etuni on ristiriidassa sinun etusi kanssa", sillä sydämestä käsin ei edes ole olemassa erikseen sinua ja minua! Sydämestäsi käsin et siis mitenkään voi toimia toista vastaan. Jos toinen kärsii valintasi seurauksesta, ei se aina tarkoita, että olet toiminut jostain muusta kuin sydämestäsi käsin. Toinen voi kärsiä mistä hyvänsä muusta syystä, ja jollain tavalla esittää asian niin, että se on sinun vikasi. Ja mitä hän silloin tekee: Hän tuomitsee sinut.
Toinen voi myös syyttää sinua omasta onnestaan, vaikka se johtuu jostain aivan muusta - todennäköisesti hänestä itsestään! Tuomitkoon siis itsensä jos kokee siihen tarvetta.
Palataksemme taannoin esitettyyn kysymykseen: Kun löydät yhteyden sydämeesi, ja siitä käsin toteat että uhka on todellinen ja siitä puhuva on oikeassa, hyvä. Silloin seuraa sen totuuden puhujaa, mutta älä sitä joka pelottelee sinua jollain keksityllä uhalla (sillä yksi todellinen uhka ei tee kaikista muista uhista todellisia). Jos taas sydämestäsi käsin näet, että uhka ei ole todellinen ja siitä puhuva valehtelee, kierrä se valehtelija - mutta älä sitä, joka puhuu sinulle totta todellisesta uhasta. Muista kuitenkin aina, että teatteriesityksen juoneen kirjoitetut uhat eivät uhkaa sieluasi...
Maailmassa on tällä hetkellä valtavasti ansoja, joiden tarkoitus on saattaa sinut pois sydämesi polulta. Monet niistä ansoista on iskostettu päähäsi sisäiseksi vuoropuheluksi, jossa määrittelet omia ajatuksiasi muiden sanomisilla (tyypillisesti joko toiseen tai omaan "leiriisi" kuuluvien).
Mutta on olemassa suuret mahdollisuudet siihen, että sinua on jo vuosien tai vuosikymmenten (tai vuosituhansien) ajan valmisteltu kohtaamaan nämä ansat; ne ovat sinun lopputenttisi. Kun sinulta tentissä kysytään näitä visaisia kysymyksiä, jotka saavat sinut tunnetiloihin, jotka saavat sinut järjelläsi etsimään ulospääsyä tai sisäänpääsyä tai mitä hyvänsä muuta, sinun tarvitsee vain tahtoa itsesi sydämeesi ja hakea sieltä ne ainoat oikeat vastaukset. Ja silloin voit tempaista itsesi irti omasta hopeisesta tuolistasi!
Ja ehkäpä se kaikkein pahin ansa on se, joka houkuttelee sinut tuomitsemaan. Ja varmaan juuri siksi puhun siitä viimeiseksi. Mutta kaikki muu tähän asti sanomani käsittelee juuri sitäkin asiaa.
Olen toistaiseksi vältellyt uskonnollisia sitaatteja. Mutta nyt on pakko sanoa ne "sitaatit", jotka kuulin pääni sisällä eräässä haastavassa ristiriitatilanteessa kesällä 1999 - tuosta tilanteesta alkoi oma matkani sydäntietoisuuteen:
Anne heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.
Älkää tuomitko - ettei teitä itseänne tuomittaisi.
Ja tämän enempää ei siitä tässä yhteydessä tarvitsekaan sanoa. Sillä on sangen todennäköistä, että jos vielä olet sydänyhteyttäsi etsimässä, törmäät tässä ajassa jatkuvasti tilanteisiin, joissa sinulla on houkutus tuomita. Niin toisia eli itseäsikin.
Mietipä sitä.
Ja sen jälkeen - otapa se sydämellesi.
Veli Martin, 1.4.2021
3. askel: Vapautuminen fyysisen maailman kahleista
...