Tämä tilanne maailmassa.. on unenomainen. Mitä kauemmas astut siitä, mitä vähemmän osallistut siihen, sitä unenomaisemmalta se vaikuttaa. Eikä kyse ole vain siitä, että monet ihmiset vaikuttavat olevan unessa. Koko asetelma on absurdi; kun sitä katsoo ulkopuolelta, tuntuu kuin katsoisi jonkinlaista satiiria.
Kun melkein koko ihmiskunta näkee yhtä painajaista, tai sen yhden painajaisen erilaisia variaatioita, onko silloin kyse ihmiskunnan käsittelemättömästä traumasta ja pelosta?
Tämä vaikutelma korostuu, kun kävelet luonnossa - pelottelu-uutisten, naamioituneiden pelokkaiden ihmisten ja turvavälisuositusten kantamattomissa. Katselet satumaisen kauniita puhtaan valkoisen lumen peittämiä puita, niiden rungoilla kisailevia oravia, ja tajuat, että ne eivät piittaa tuon taivaallista kummallisesta teatterista ympärillään.
Ilma, jota hengität, ravitsee ja virkistää sinua siinä missä ennenkin. Pakkanen tuntuu nenänpäässä, hanki natisee kengissä kuten ennen. Ruoka maistuu samalta kuin ennen, toisen ihmisen kosketus tuntuu samalta. Tai oikeastaan nämä kaikki asiat tuntuvat entistä vahvemmilta ja aidommilta...
Uutiset kertovat päivästä toiseen asioita, jotka ovat "tuolla jossakin"... kunnes astut siihen uutisten unimaailmaan. Tai oikeastaan et siihenkään, sillä tässä arkisessa unimaailmassa ei luetella tartunnan saaneiden määriä eikä olla puhumatta niistä moninaisista asioista, jotka ihmisiä ilahduttavat ja surettavat - kuten ennenkin. Uutisissa kerrotaan maailmasta, jossa ihmiset sairastuvat ja kuolevat vain yhdestä syystä. Kaikki tietävät, että se on valhetta, mutta silti kaikki katsovat teatteria ihmeissään.
Kunnes kyllästyvät. Ja menevät metsään kävelemään.
Mistä tuo surrealistinen painajaisuni on peräisin? Mistä painajaiset yleensä tulevat? Eivätkö ne nosta tajuntaasi käsittelemättömiä traumoja ja pelkoja? Eikö niiden tarkoitus ole, että kohtaat ne traumat ja kuljet niiden läpi? Sen jälkeen painajainen ei enää palaa.
Kun melkein koko ihmiskunta näkee yhtä painajaista, tai sen yhden painajaisen erilaisia variaatioita, onko silloin kyse ihmiskunnan käsittelemättömästä traumasta ja pelosta?
Mitä ihmiskunta on puuhaillut viime aikoina, siis viimeisten satojen ja tuhansien vuosien aikana, kun se ei ole joutanut käsittelemään ongelmiaan? Onko ihmiskunta kenties traumojensa purkamisen sijaan traumatisoinut itseään vain enemmän? Ihmiskunta on esimerkiksi tuhonnut lukemattomia toisia lajeja ahneudellaan ja itsekeskeisyydellään... Jos sinä olet tietoisesti tappanut ja alistanut toisia eläviä olentoja omia itsekkäitä tarkoitusperiäsi ajaessasi, hämmästyisitkö jos nämä teot jossain vaiheessa tulisivat painajaisiisi?
Jossain kohtaa saatat lipsua niin kauas omalta sielupolultasi, oman sydämesi totuuden polulta, että sinun on aivan pakko katsoa itseäsi peiliin ja tehdä parannus. Jos et sitä tee, silloin kehosi tulee sairaaksi, mielesi tulee sairaaksi, yösi täyttyvät painajaisista.
Ja eikö juuri näin ole ihmiskunnalle käynyt? Ja olisiko lainkaan hullua ajatella, että ihminen on tuolla tavalla lipsunut totuuden polulta?
Ja kuitenkin, kaiken sairauden ja hulluuden ja painajaisen keskellä totuus, rauha ja rakkaus ovat aina läsnä. Sinun tarvitsee vain tehdä valinta seurata sielusi ääntä, ja antaa niiden johdattaa sinut kaiken absurdin painajaisen tuolle puolen. Sinun on kuljettava pelkojesi ja sairaalloisten oireidesi lävitse - kiinnittäen luottamuksesi sydämeesi ja kaikkeen siihen rakkauteen, jota universumi on tulvillaan.
Jos koskaan on ollut oikea aika löytää oma itsesi ja OLLA oma itsesi, nyt on se aika. Ja eikö kaiken arvokkaan ja rakastettavan löytäminen ja näkeminen ole helpointa silloin, kun maailma ympärilläsi on irvokkaimmillaan? Niin juuri, painajainen auttaa sinut näkemään sen, *mitä sinä et ole*. Ja kun näet, mitä et ole, sinun on paljon helpompi olla se rakkaus ja valo, jota olet.
Vaikka ihmiskunta ei näin tekisikään, sinä voit sen osana silti sen tehdä. Sinä voit vaikuttaa omaan uneesi, vaikka koko muu ihmiskunta näkisi yhtä ja samaa unta. Sinä voit kohdat omat pelkosi, omat demonisi ja kävellä niitä päin - aina omaa sisäistä totuuttasi seuraten. Ja jos sen hukkaat, silloin voit rukoilla apua sen löytämiseksi. Ja saat avun; ja sitten voit taas jatkaa tielläsi, suoraselkäisen ja selkeänä. Ja kirkkauttasi samalla ympärillesi levittäen.
Ratkaiseeko se ihmiskunnan ongelmat?
Niinhän se juuri tekee. Kun pelastat yhden ihmisen, pelastat koko maailman.